AAMUT.

Nyt kerron teille yhdestä mun aamusta,  joka meni alusta asti ihan pieleen - ja todistan teille että bloggaajan elämä ei ole täydellistä ;). Aamut ei todellakaan ole mun vahvin laji: sählään, hukkaan tavaroita, ja yleensä aina kaiken lopputuloksena mulla on akateeminen vartti, mihin ikinä menenkään. (Pyydän huomioimaan, että olen hieman kärjistänyt asioita, ettette vaan ota kaikkea uusavuttomuutta tosissanne.)

Mun farkut oli hukassa. Lopulta äkkäsin jättäneeni ne parvekkeelle tuulettumaan. Kiskoin siinä sitten jääkylmiä housuja vasta peitonalta kontanneelle iholle, juu, oli mukavaa.

Mulla oli oikeasti aikaa vain 10 minuuttia. Mutta oli pakko pihistää toiset kymmenen ja myöhästyä. Hiukset ehdin harjata. Meikin jätin suosiolla välistä.

Kuvittelin unenpöpperössä ja puoliunisena, että meidän makkarissa aivan takuulla on kummitus. Kun aikani ujellusta siinä sydän hakaten mietiskelin, avasin kaihtimet ja räppänän, ujellus paljastui kaivinkoneeksi. Katson liikaa ohjelmia, jotka järkyttää mun pientä mieltä. Viimeisin ahdistusuni tuli sellaisista elokuvista, joissa perhe ostaa talon, joka alkaa riivata jotakuta perheenjäsentä. Esimerkkinä Amityville Horror. Unessa, kun talo suuttui, tuli hirveän synkkää ja tuulista. Huusin talolle "älä nyt taas viitsi", ja pilvet väistyivät auringon tieltä, tuli taas lämmin ja linnut alkoivat laulaa.

Aamupala jäi syömättä, jälleen kerran. En todellakaan osaa syödä arkiaamuisin aamupalaa ja joka aamu olen sen yrittänyt tehdä. Olen vähän "meh", kun se jää aina syömättä. Kyllä mä vielä yritän oppia...

Vesilasi oli hukassa. Juoksin allergialääkkeet naamarissa etsien lasia. Siihenkin meni yllättävän paljon aikaa. Ja ei, uutta lasia ei voi ottaa, koska siitä tulisi lisätiskiä. En todellakaan ole tiskausihmisiä. Leivon, laitan ruokaa, pyykkään, järjestelenkin tavaroita, mutta EN tiskaa. Yök :D. Onnekseni rakas mieheni pyörittää tiskit nopeasti, ja ainakin melko mielellään.

Kun vihdoin pääsin paita oikeinpäin housut jalassa kengännauhat solmittuna mopokypärä päässä ulos, skootterini päätti, että tänään ollaan hankalia, eikä millään meinannut käynnistyä. :D

Onnekseni, olin vain n. 10 minuuttia myöhässä. Opettaja oli juuri mennyt monistamaan tunnin papereita, joten pääsin livahtamaan luokkaan huomaamatta.

Selvisin täpärästi - tällä kertaa.