Kodikasta

Hei taas!

Päätin tänä syysiltana jakaa teille muutaman kuvan tästä kuluneelta viikolta.

Olemme asettuneet tänne kaksioomme oikein mainiosti, tosin hommaa riittää vaikka muille jakaa kokoajan. Kotityön määrä ei tullut yllätyksenä, vaan se, paljonko aikaa niihin menee. Päivät ovat olleet sykähdyksiä, tuntuu, että juurihan minä sängystä nousin, kun sinne kömpii takaisin nukkumaan. 

Gluteeniton uunikauraomppupaistos !

 Olen superonnellinen että kaikkea tätä ei ole tarvinnut tehdä yksin vaan mulla on Samuli tässä vierellä, jakamassa vastuun ja tukemassa arjen jutuissa. On joku jolle selittää koulussa opittuja asioita, joku jonka kylkeen painautua nukkumaan. Samuli tekee tästä asunnosta muutakin kuin asunnon, hän tekee tästä mulle kodin.<3 Tää alkaa mennä täysin siirappiseksi, enkä edes itse käsitä, miten mulle osu tälle kesälle ja syksylle näin tajuttoman hyvät kortit. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä ja päivästä, kiitollinen koulutusmahdollisuudestani ja kiitollinen rakkaista ihmisistä ympärilläni!

Myös Möttönen on kotiutunut meille hyvin, ja viihtyy meidän kanssa :-) Olemme maistelleet tuoretta banaania, kurkkua ja porkkanaa ja tutkineet vähän lisää paikkoja pallon avustuksella. Viikonlopun tulevalta Turun reissulta Möttönen saa jonkun kivan tuliaisen.

Koulussa mulla sujuu oikein hyvin, ensimmäinen koe on tulossa maanantaina. Olen oppinut paljon ja onnellinen siitä että vihdoin olen alalla, joka vetää minua puoleensa. Olimme juuri tutustumassa vanhusten päiväkeskukseen enkä enää kaihda ajatusta vanhustenkaan hoidosta. Meille on puhuttu paljon ennakkoluuloista, joten olen yrittänyt työstää ajatusmaailmaani eri asiakasryhmistä ja avartaa mieltäni heidän suhteen. Herkästi jää kiinni aloitusajatukseensa (tyyliin "tulin alalle koska haluan toimia vain lasten kanssa") eikä muista päästää siitä irti. Tammikuussa ryhmäni pääsee ensimmäisen kerran kentälle työskentelemään eri asiakasryhmien parissa, kun ensimmäinen harjoittelu alkaa.

Pidän erityisesti jokaisesta sote-puolen opettajista, heillä on paljon omia tarinoita kentältä kerrottavanaan, samoin meidän aikuisryhmässä usein tulee esille paljon omia kokemuksia, joita jaamme. Tällaista kun olisi ollut lukiossakin, olisin ehkä valmistunut neljän L:n, en neljän nipinnapinläpi-ylioppilaaksi.

Uusikaupunki edelleen vain ihastuttaa minua, ja nyt pääsen tutkimaan paikkoja vielä sutjakkaammin, kun joponi muutti tänne. Tänään mulla oli päällä VeroModan punainen pitkähihainen paita ja H&M:n musta pitsihame, ja halusin sitten ikuistaa itseni pyörän selässä. Vitsi miten idylistä! 

Loppuun muutama kollaasi meidän kodista. 

| 1. Pöytäni makuuhuoneessa | 2. Peili ja kynttiläkoriste eteisessä | 3. Tyyny ja reppu meidän nahkasohvalla 

| 1. ja 2. Ikean Kallax hylly jossa mun koulutavarat majailee. Samuli asensi vähän ledinauhaa :--) | 3. Kauan haluamani puinen, manuaalinen kalenteri

| 1. Möttösen asunto 2. Möttönen itse 3. Uolevi-palmu, jonka ostin Lidlistä 17 eurolla